Eilen oli asiallinen päivä. Käytiin vesijumpassa ja kummityttö kävi vierailulla, äkkiä ne kasvaa. Sen tenavan ei tarvitse vielä pitkään aikaan huolehtia maailman menosta mitään, kunhan syö ja maistelee lattialla olevia tavaroita.

Tei tuossa yövuoron yö meni hyvin, olin saanut pomoltakin kehuja. Kaikki energia tahtoo mennä töissä, että saan tehtyä hommat hyvin, mutta siinä se ongelma taitaa piileä. Peitän tavallaan oman pahan olon töissä rehkimiseen. En kyllä rupea siitä töissä porukalle puhumaan. Noo o ehkä pikku aisoita.

harrastuksia olen tässä yrittänyt miettiä ja tuli sitten käytyä vesijumpassa ja uimassa. Uiminen on mahtavaa siinä jotenkin unohtuu kaikki, kun taas se vesijumppa, joutui keskittymään liikkeisiin, hyvää se liikunta tekee. Kuntosalilla on tullut nuorena käytyä joten sen voisin ottaa kanssa ohjelmaan mukaan, tavallaan itsetuntokin kohoaa kun maha alkaa pienentyä ja lihakset kiinteytyä:)

Aikaisemmin kun alkosta kirjoitin, siitä on kumppanin kanssa vielä keskusteltu. Se aine on oikeasti itse piru. Aina kun sitä ottaa tapahtuu jotain ja kun sitä ei voi ottaa mitään pientä  määrää, kun se maistuu hyvältä niin sitä pitää saada lisää. Ongelmalta se minusta on alkanut näyttämään.

Välillä ei oikein osaa ajatella sitä, että tässähän kokoajan vanhetaan, perheenlisäystäkin pitäisi alkaa suunnittelemaan jos meinaa sukua jatkaa. Jos itse on tuuliajolla oman minänsä kanssa, niin tuleeko siitä mitään. Itse tuntoa pitää ruveta kanssa kasvattamaan ja sosiaalisia kontakteja luomaan lisää. Vois kokeilla ihan tuntemattomien ihmisten kanssa juttelua selvin päin, kännissähän se menee luontojaan.